Ilmaislaarin aarteita

Nämä timangit oli joku hyljännyt kirjaston ilmaishyllyyn:

 

Kuva johtaa hiukka harhaan: kyseessä on sangen feministinen katsaus siihen, kuinka nainen voi löytää paikkansa maailmassa. Kokeile esim. subjekti/objekti-harjoitusta: nauhoita puhettasi ja etsi vanhan kunnon lauseopin avulla kaikki subjektit ja objektit. Oletko nainen joka toimii vai jolle vain tapahtuu asioita? Nerokasta!

Paras musiikki tehtiin 98-2(?), sen tietävät saksalaiset. Sisältää mm. The Outhere Brothersien klassikon
Pass The Toilet Paper. Lappuhaalarit & smile-paita päälle ja DANCE NOW!

Eläköön kotihousut

Nerokas muotiblogiparodia:

http://kotihousut.blogspot.com/ 

Kuva

Täydellistä random-inspiraatiota! Ja blogiin saa lähettää myös omia kuvia!

♥

Angry Video Game Nerd

Pelihullu pikkuveljeni esitteli minut lähiaikojen samastuttavimpaan antisankariin. Kukapa meistä ei olisi raivonnut televisiolle epäonnistuessaan videopelissä. Harva kuitenkin tekee sen näin osuvalla verbaliikalla (shit pickle, fuckballs). Suosittelen tätä kaikille aggressio-ongelmaisille ja/tai retropelientusiasteille, jotka eivät koskaan oikein ymmärtäneet 3D-pelien viehätystä.

♠

Shopping fail

Olen yrittänyt kehittyä shoppailjana. Yritän ostaa kauniita, viimeistelyjä ja  laadukkaita vaatteita. Hyvistä materiaaleista. Hienot leikkaukset ja pedantti viimeistely. Toimisivat niin töissä, kuin vapaallakin. Vaatteita, jotka sopisivat yhteen kaikkien muiden vaatteideni kanssa niin, että vähitellen minulle karttuisi niukka ja koordinoitu basics-garderobi. Kun yritän sovittaa näitä tavoitteita opiskelijabudjettiin ja esteettisen itseni etsintään syntyy yksi iso SYNTAX ERROR.

Case 1.  Pidän Martin Margielan puristisista, ankarista ja minimalistisista vaatteista. Olen hypistellyt yhtä MM6 mekkoa Beamissa. Sen alkuperäinen hinta oli ylitepääsemättömät 278 euroa, mutta sitten sen hintaa alennettiin 70%. Minä sovitan, tutkin ja mietin, raaskinko ostaa, kun se on dry clean. Jätän sen kauppaan, mietin viikonlopun yli, ja päätän, että haluan sen sittenkin.

En mennyt liikkeeseen heti aamusta.

En soittanut ja anellut sen laittamista syrjään, kunnes tulisin iltapäivällä ostamaan sen.

En lähettänyt poikaystävää/äitiä/mopsia  poimimaan sitä minulle.

Mitä tapahtuu? Sillä sekunnilla, kun astuin sisään liikkeeseen, joku nainen oli juuri ostanut sen.

Enkä edes tajunnut tarjota ostajalle kahtakymppiä siitä, että hän ei ostaisi mekkoa.

FAIL FAIL FAIL.  RIP, tavataan Ebayssa, kun vetoketjut poistuvat muodista.

Case 2

Olen etsinyt välikausitakkia, jotain trenssin ja parkan väliltä. Ryhdikästä, yksinkertaista, ajatonta, muttei preppyä. Päädyin intensiivisen etsinnän jälkeen Max&Co:lle ja sovitan polvipituista trennsimäistä takkia, jossa ei tosin ollut kaksirivisiä nappeja ja vyötä, jotka saavat minut näyttämään pönäkältä. Sen sijaan siinä oli huppu. Se oli effortless ja elegantti. A.P.C- henkinen. Harmikseni se oli myös vähän kesäisempi takki, kuin mitä olin hakenut. Jätin sen kauppaan. Muutin mieltäni ja palasin noutamaan sitä  kahden päivä kuluttua. Oma kokoni oli sold out. FAIL.

Mitä tästä opimme? Jos se näyttää hyvältä ja tuntuu hyvältä ja tarvitset sitä niin toimi heti. Tai jos epäröit, niin pistä edes varaukseen. Tai muuten katkeroidut ja päädyt rasittamaan lähimmäisiäsi mekkojorinoilla.

Kuva

♥

Impulssiostos

Tilasin juuri tästä hienosta blogista koostetun kirjan Amazonista - saksaksi (siis amazon.de:sta). Olen lukenut saksaa kaksi vuotta yläasteella. Tuolloinkin enimmäkseen puhuimme tunnilla luokkani leirikoulusuunnitelmista. Mutta hei, kuinka vaikeaa geneerinen germaani voi olla... Ausloggen. Odotan, tuleeko postista se, mitä tilasin, ja maksaako se todella sen verran kuin pitäisi.

♠

Kotitakin paluu

Tyylistään tinkimättömällä mummillani oli tapana käyttää aina kotioloissa mitä kummallisimpia kaapuja. Useimmat kaavut muistuttivat mielestäni erehdyttävästi aamutakkeja. Mekkoja, kaapuja, takkeja, mitä asut sitten olivatkaan, piti koossa useimmiten kangaspäällysteiset pienet pyöreät napit tai noin 20 cm pituinen vetoketjun virkaa tavoitteleva kiinnitin.

Vasta myöhemmin tajusin, että nämä kaikissa eri pastillisävyissä ja kukkakuoseissa säihkyvät muotiluomukset eivät toden totta olleet aamutakkeja nähneetkään. Ne olivat kuin olivatkin kotitakkeja (aka tiettävästi myös siivoustakki), jotka kuuluivat jokaisen modernin naisen garderoobiin -60 luvulla.

Mutta miten kotitakit liittyvät vuoteen 2010, helmikuuhun ja perjantaiseen Aleksandriaan? No, uskokaa tai älkää, siivoustakit ovat tehneet näyttävän paluun akateemikkojen arkeen, tällä kertaa tosin yksityisen ja julkisen turhat rajat vallankumouksellisesti räjäyttäen (tosin Kylli-täti oli tässäkin asiassa paljon edellä aikaansa esiintyessään kotitakki yllään televisiossa). Siivoustakit ovat nyt Aleksandrian arkea!

 

Kotitakki kuului Kylli-tädinkin asustoon

Siivoustakkeja vilisee siellä täällä. Pieniä esikkoja vaalenkeltaisella pohjalla, villejä geometrisiä neonkuoseja (jotka vievät raikkaasti ajatukset jopa 90-luvun alun suomalaisen muodin kultakauteen) ja kotoisen nukanharmaita kuoseja, joiden monivivahteinen ja täsmällisiä määrittelyjä kaihtava sävy voi olla peräisin myös pesukoneeseen eksyneestä vääränvärisestä sukasta. Aleksandriassa kaikki nämä kuosit esittäytyvät vieri vieressä tasaisen naputuksen rytmittäessä ajatusten täyttämää hengitystä ja suuren yhteisöllisyyden vallitessa.

 

Sarkiolta Hakaniemen Kauppahallista saa vielä aitoja kotitakkeja 

Mummini oli aivan oikeassa, siivoustakki on juuri oikea asu kaikkeen luovaan toimintaan. Ja lisäksi mitä oivin päällinen pakkaspäivien villavaatekerroksille. Mikä voisi tehdä Allussa työskentelystä miellyttävämpää kuin ainutlaatuisen mukava kotitakki.

    
Kuvat lainattu täältä: Kylli-täti, Sarkion kotitakit

♣   

The Noah's Ark Burger!

Tätä ei kannata katsoa, jos yrittää lähiaikoina syödä. Saatavilla on myös versio, jossa soi isänmaallinen musiikki.

♠