Myönnän: minulla oli nuoruudessani tapana flirttailla punavihreän aktivismin kanssa. Muistumia noista ajoista voi edelleen nähdä vaatevalinnoissani. Silti punavihreys tuntuu nykyään lähinnä ruskeudelta. Vituttaa, kun tuttava viittaa töölöläiseen ökykämppäänsä termillä "kommuuni".
Tunnen muutenkin vastenmielisyyttä poliittisesti värittynyttä termistöä kohtaan - oli se sitten oikealle tai vasemmalle kallistuvaa. Kun valitaan tällainen diskurssi, tullaan samalla hyväksyneeksi siihen liittyvä asennepaketti. Nimenomaan asioiden kimputtuminen kimpaannuttaa, siis se, että jos on huolissaan ilmastonmuutoksesta, on pakko vastustaa ydinvoimaa ja kotiäitiyttä. Tapauskohtainen harkinta ei ole mahdollista, jos aatteellisuus valitaan kaikki tai ei mitään -periaatteella. On varmaankin helppoa, kun taustalla vaikuttava ismi sanelee suoraan mielipiteen kaikesta vastaan tulevasta, mutta älyllinen laiskuus ei ole mikään hyve.
Pöysti kiteyttää kyyniset tuntoni: "Joku vitsimielenosotus? Mielenosotus-teemabileet? Mielenosoitus mielenosotuksii vastaan? - - Joku, jossa ei kuitenkaan mennä mihinkään rakennuksen eteen ja huudella noloja iskulauseita ja soiteta huonoa musiikkia?"
♠
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti