Menin ensi kertaa Flow'hun, koska ihana Björk Guðmundsdóttir esiintyisi siellä. Noin muuten trendikkäiden nuorien näyttäytymisjuhla ei voisi kiinnostaa vähempää. Menin hyvissä ajoin festivaalipaikalle sen ainoan kaverini kanssa, joka suostui olemaan seuranani edes Jason Moranin esityksen ajan (hänkin tosin jätti minut sittemmin Pepe Deluxén keikalle). Pitkästyneenä vilkuilin kelloa ja kävin laiskasti seuraamassa muutamaa muuta esitystä (Dām Funk; Bear Bones, Lay Low; Orchestre Poly-Rythmo de Cotonou).
Pitkän ja pidemmältä tuntuneen odotuksen päätyttyä alkoi tapahtua. Siniseen peruukkiin ja lateksiseen lonkeropukuunkin pukeutuneena Björk teki äärimmäisen suuren vaikutuksen. Setti painottui uusiin Biophilia-kappaleisiin ja joihinkin vanhoihin hitteihin (Jóga, Hunter, Isobel, Pluto, Pagan Poetry, Hidden Place).
Lähes viisikymppisenäkin lapsenomaisesti ympäri lavaa
kipittävä laulaja tarjosi visuaalisesti näyttävän, hiotun esityksen. Yksittäisistä show-elementeistä hulluin oli ehdottomasti salamakone, joka näkyy oheisessa Thunderbolt-videossa. Encoreina kuultiin Possibly Maybe ja villiksi pogoamiseksi yltynyt Declare Independence, jonka Björk omisti Pussy Riotille ja sananvapaudelle. Täydellistä.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti