Tiedeartikkeli se on ensimmäinenkin. Jotkut saattavat pitää tätä yhteiskunnallisena aiheena, minulle se on ennen muuta tiedettä. No niin, itsekritiikki on tiessään, kun kehtaa kutsua hölinöitään tiedeartikkeliksi.
Maallikko- ja jopa tiedepiireissä vallitsee varsin suuri konsensus ilmastonmuutoksen todellisuudesta. Kiinnostus ilmastoasioita kohtaan näkyy mm. aiheeseen liittyvissä televisio-ohjelmissa. Suhteeni kansanvalistukseen on kahtalainen. Tavallaan on hyvä, että massoille (ylimielisesti lausuttuna) tehdään yksinkertaistettua infomateriaalia; maailmanparannus vaatii suuren joukon ponnisteluja. Toisaalta ilmasto on niin monimutkainen järjestelmä, että sen ymmärtäminen on vielä pahasti kesken. Ennustamisen vaikeus saisi tulla kansankin tietoisuuteen. Se taas ei tarkoita, että ilmastoa ei kannata ajatella - päinvastoin. Tuntemattomat seuraukset vasta uhkaavia ovatkin.
Kokonaisuuden hahmottamisen vaikeus näkyy esimerkiksi siinä, kun ihmiset ajavat autolla kierrättämään pahvia tai ostavat suomalaisia tomaatteja keskitalvella. Mieleen jää yksittäisiä Hyviä Tekoja, joiden yhteyttä kokonaisuuteen ei pohdita syvemmin. Luomu aiheuttaa monella välittömän hyvyysrefleksin, mutta luomutuotannossa samasta pinta-alasta saadaan vähemmän irti. Onko meillä varaa luomuun laajassa mittakaavassa? Onko järkeä käyttää ongelmajätteeksi luokiteltavia energiansäästölamppuja ja korvata hehkulampun hukkalämpö lisälämmityksellä?
Väittely eri tomaattien paremmuudesta tai lamppuvalinnoista on kosmeettista. Mittasuhteet tuntuvat ilmastokeskustelussa olevan täysin hukassa: kuvitellaan, että jokainen ilmastoteko on yhtä arvokas. Niiden vaikutuksissa on kuitenkin suuria eroja. Harva jaksaa panostaa kaikkeen, joten esittelen seuraavaksi hieman tärkeinä pitämiäni näkökohtia.
Väittely eri tomaattien paremmuudesta tai lamppuvalinnoista on kosmeettista. Mittasuhteet tuntuvat ilmastokeskustelussa olevan täysin hukassa: kuvitellaan, että jokainen ilmastoteko on yhtä arvokas. Niiden vaikutuksissa on kuitenkin suuria eroja. Harva jaksaa panostaa kaikkeen, joten esittelen seuraavaksi hieman tärkeinä pitämiäni näkökohtia.
- Metallien kierrätys on tärkeintä kierrätystä. Metallinjalostus kuluttaa runsaasti energiaa. Kuitenkin useissa taloyhtiöissä ei kerätä metallia eikä lasia - edes lähimmän ostoskeskuksen liepeiltä keräysastioita ei välttämättä löydy. Asiat tärkeysjärjestykseen!
- Energiajätteen polttamisessa ei välttämättä ole järkeä. Kestomuovin kierrätys saattaa hyvinkin myöhemmin muuttua kannattavaksi toiminnaksi, jolloin jo olemassaolevat muoviraaka-aineet voitaisiin hyödyntää uudelleen. Toisaalta muovi, kuten muutkin jäte, on aina joko kiinteää, nestemäistä tai kaasumaista. Ehkä olisikin hyvä pitää muovi rumana roskana eikä polttaa sitä hiilidioksidiksi? Joku asiaa paremmin tunteva saa korjata, jos olen väärässä.
- Jätteen kierrätystä tärkeämpää on tietysti sen synnyn estäminen. Kirpputorit, kierrätyskeskukset ja roskisdyykkaus, tai vaikka kaveripiirin tavaranvaihtajaiset ovat helppo tapa tyydyttää krääsänhimo ekologisesti ja edullisesti.
- Liikenteen ja asumisen vaikutus ilmastoon on todella merkittävä, mutta sen ovat muutkin aiemmin todenneet.
Kommentoikaa! Mitä olette tehneet ilmastonmuutoksen estämiseksi? Mitä tekoja epäilette turhiksi tai jopa haitallisiksi?
♠
Olen vähitellen kehittynyt yhä intohimoisemmaksi kierrättäjäksi, mutta koen onglemalliseksi, että esimerkiksi lasin ja metallin keräyspisteet ovat jossain kuusessa kodistani katsottuna. Ja ei ole autoakaan, jolla pusseja raahata kierrätykseen. Toivoisin näin oikislaisina lainsäätäjänä toimia suomalisten jätteisen kierrätysprosentin nostamiseksi. Jokaiselle asuntoyhtiölle tai sitten jätelaitokselle velvollisuus lajitella/kierrättää ne eksoottisemmatkin materiaalit, niin lain ohjausvaikutuksen seurauksena kierrätysprosentti kasvaisi!
VastaaPoistaSemitiedostettuna henkilökohtaisena ympäristövalintana pidän asumista kerrostalossa ja julkisen liikenteen käyttämistä. Lisäksi pyrin rajoittamaan lihansyöntiä.
Ilmasto-, luomu-, kasvisyönti- etc. keskustelussa ärsyttää vastakkainasettelu " hippien hommaa" vs " meidän aito ruohonjuurekas tapa". Mielestäni tuloksia alkaa tulla vasta silloin, kun valtavirta omaksuu ekologiset käyttäytymismallit selviöinä. Siihen muutokseen vaaditaan peruskoulun kasvisruokapäiviä (hyi, hipit näännyttää lapsemme!) ja H&M myy omaa luonnonkosmetiikka-linjaa (hei tosi aitoo).