Runoläjähdys

Sanakirjan mukaan englannin sana slam tarkoittaa 1. pamahdusta, paukahdusta, läjähdystä, läimäystä 2. syytöstä, haukkumista. Näistä ainakaan luokan 1. kuvaamaa toimintaa ei kuultu torstai-iltana Mascotissa järjestetyn poetry slamin SM-kisojen esikarsinnassa. Syytökseksi (luokka 2.) voisi ehkä tulkita kilpailija Ko Ko Thettin runon unjustisista, mutta ulkomaankielen takia haukkuminen saattoi mennä osalta yleisöstä ohi.

Parempi siis, että lavarunouskisaa kutsutaan järjestäjien tapaan runopuulaakiksi. Toimii ehdottomasti paremmin kuin amerikanenglannin slangisanakirjan tarjoama "riehakas runonlausuntatilaisuus". Riehakkaaksi Mascotissa yltyi ehkä ainoastaan Tuomas Ahonen, jonka runokoreografia sisälsi polviltaan aloittamisen ja pystyyn nousemisen. Piiskamainen tukka saattoi myös mikrofoniin koskiessaan tuottaa joitakin riehakkaahkoja ääniefektejä.

Pidimme Kertusta, joka edusti perinteistä runonlausuntaa ja jota tuomarit dissasivat turhaan. Tuomaksella oli runossaan hieno mielikuva "kakkakastanjetit haudalla". Samoin jotain mukavaa oli Raijan ajatuksessa, jossa Blues työntää keskisormet korviinsa. En kysynyt Raijalta, tarkoittiko hän Espoon Bluesia. Yleisössä kaipasimme rivouksia ja suoraa asiaa. Lähimmäs pääsi Riikka, joka runoili muun muassa spermakusipirtelöstä.

Liian moni lunttasi säkeensä ja karpalomehukin alkoi pöydässä maistua paperilta. Enemmän sylkeä! Enemmän kehoa mukaan! Rytmiä! Reaktioita yleisöstä! Mittelöitä! Oi, olisimme niin tahtoneet nähdä kukkapaita-Kertun ja kakkahuumoriin viime metreillä sortuneen Tuomaan bätläämässä.

Onneksi tämä oli vasta runopuulakin esikarsinta. Ehkä finaalissa Helsingin Juhlaviikoilla riehaannutaan jo toden teolla.