A) A poster by Simon Evans, photos of every object he has, with comments, sometimes decriptive, sometimes laconic, sometimes tragicomic.
B) Timo Wright`s: Omakuva , an exhibition in Taidehalli. Wright has photographed every single object he owns.
C) Kate Bingaman-Burts book and blog called Obsessive Consumption, in which she draws and documents everything she buys
Critique on needless consumption? Or exhibitionsm? Or a narrative about how we build our identity through objects be desire, buy and own? Do we own the stuff, or do the objects actually own us?
Thoughts?
Thoughts?
PS: Greetings from Austin, I have been consuming. A lot.
Tekstit
Ooo, upeaa! Mulle nousi mieleen päällimmäisenä tuo identiteettikysymys ja esineiden symboliarvo. Etenkin pukeutumista määrittää minulla usein se, millaisia konnotaatioita liitän vaatekappaleisiin, millaisena esiinnyn.
VastaaPoistaTiedätkö muuten, mistä noita julisteita saa?
T. Pata
mä ostin omani Louisianasta Köpiksestä, mutta löytyiskö netistäkin jos googlaa ton julisteen nimellä? :)
VastaaPoistaT: Hertta
Hienoja kuvia/linkkejä! Oon pitkään miettinyt, miten liitän merkityksiä niihin esineisiin, joita omistan - ja miksi niitä on sen takia vaikea heittää pois/luovuttaa eteenpäin. Ja kuitenkin ne ovat VAIN tavaroita. Aina myös keksin jotain "no tätähän voisi käyttää tähän" enkä silti saa aikaiseksi kehittää näitä uusia käyttömotoja... Tavaraa kertyy yllättävän paljon ja kuitenkin sitä huomaa pärjäävänsä suht vähällä, kun vain rupeaa karsimaan. Ehkä pitäis itekin kuvata omaisuutensa, niin miettisi samalla mitä tarvitsee ja mitä ei? (huokaus)
VastaaPoistat. Ina
Jee, tack!
VastaaPoistaItse olen miettinyt materiaalisuuden ja immateriaalisuuden suhdetta. Esineiden käyttäminen ja haluaminen on mielestäni jotain todella inhimillistä, perustellaan ihmisyyttä jo osin sillä että osaamme käyttää apuvälineitä. Sosiologi tai semiootikko pystyisi ehkä paremmin erittelemään esineille annettuja merkityksiä, mutta se mitä itse olen pohtinut on statementeja: "ei omaisuutta kuitenkaan hautaan saa" vs " et omista esineitä, vaan esineet omistavat sinut"*. Ja kallistun voimakkaasti jälkimmäisen puolelle, sillä ensimmäinen lausunto jättää kokonaan huomoimatta sen elementin, että omistamisella päin vastoin halutaan muovata elämästä haluamansa kaltaista ja tietyssä mielessä myös uhmata kuolevaisuutta. Esineethän ovat staattisia, ja lohdullisesti ne jatkavat olemassaoloaan senkin jälkeen kun itse laakkaamme olemasta.
Ongelmalliseksi tämä muodostuu, kun meitä on niin monta hamuamassa tavaraa! Siksi onkin parasta arvioida uudelleen, mitä kaikkea oikein tarvitsee ja mitä omistamisella oikesti tavoittelee. Jos se on kuolemattomuus, niin sen saavuttaamiseksi on paljon tehokkaampia, kehittävämpiä, vähemmän esineellistäviä ja luonnolle ystävällisempiä keinoja. (Kuten blogin pitäminen! )
Mielestäni näissä kolmessa teoksessa on kauniisti kuvattu juuri kyseinen jalostuminen materiaalisesta tasosta immateriaalisemmalle tasolle luovaksi toiminnaksi. Mieleeni tulee vielä yksi teos, Tom Fiedmanin maalaus, jossa on valkoisella pohjalla taitelijan riisumia vaatteita, jotka vähitellen katoavat horisonttiin. (Näyttää siis siltä, että joku on juossut kaukaisuuteen samalla riisuen vaatteitaan)
Ja näin käytännössä, ehkä valokuvaaminen on hyvä keino päästä eroon roinasta, jota ei tarvitse, eikä käytä, mutta jolla on tunnearvoa...varsinkin ennen muuttoa... mmm kirppiskirppis..
T: Hertta
*pardon me, en tiedä/muista lähteitä
ja HS kolumni samasta teemasta:
VastaaPoistahttp://www.hs.fi/juttusarja/aalto/artikkeli/Vastuullinen+kuluttaja+ei+yrit%C3%A4+ostaa+onnea/1135256887894
T: Hertta