Henkilökohtaisesta hajuvesihistoriasta

Olen kuullut, että hajuvettä valitessaan ihmiset valitsevat alitajuisesti tuoksuja jotka täydentävät heidän ominaistuoksuaan, päätyen usein samoihin tuoksuvivahteisiin. Minun kohdallani se pitää varsin hyvin paikkansa, olkoonkin että hajusteallergia rajoittaa valintojani ensisestään, muttei epätoivoista haavetta "signature scentistä".

Kaikki alkoi Nina Riccin Les Bellesistä, jonka käytin loppuun teininä.

kuva

Se tuoksuu tomaatilta. No, ehkä vähän myös vadelmalta, basilikalta, koristekrassilta, viikunalta ja mintulta. Vihreältä siis.


(Seuraavaksi hairahdin Hilfigerin Tommy Girliin, jonka mainitsen vain siksi, koska hajustemigreenini alkoivat juuri tästä litkusta)
Sitten haaveilin pitkään YSL:n In Love Againista. Tuoksu on vihreä ja kirpeä. Ja ehkä vähän raskas. En ostanut. Ihastuin Barcelonan lentokentällä Hermesin Un Jardin En Mediterranee'hen, jonka on luonut sama nenä, Jean-Claude Ellena, kuin In love Againin. Hermesin tuoksu todella tuo mieleen italialaiset puutarhat, siinä tuoksuvat sypressit, sitrukset, viikunat ja vihreät yrtit. Vihreää ja kirpeää siis edelleen. Valitettavasti Suomessa ehta välimerrellisyyspläjäys oli liikaa ja totesin pien olevani hajuvedelle niin allerginen, etten voinut käyttää sitä edes vaatekaapin raikastamiseen.

kuva

Pitkän allergisen epätoivon jälkeen löysin taas tuoksun joka ei aiheuttanut migreeniä.
 Comme des Garconsin Series 5 Sherbet: peppermint tuoksui mintulta, mojitoilta, heinältä, pippurilta ja vähän ruusuilta. Tass virhreää. Ostin saman sarjan Rhubarbin, joka tuoksuu nimensä mukaisesti raparperilta ja vähän joltain kirpeältä. Käytin Peppermintia arkisin ja seksikkäämpää Rhubarbia iltaisin, kunnes aloin saada molemmista taas päänsärkyjä.

Kuva

Nyt pari viikkoa sitten sain Chloen Eau du Fleursin Capucinen, joka tuoksuu kukkaiselta heinältä( sis. koristekrassi), ehkä vähän mausteiselta.  Hedareita en ole vielä saanut ja iholle tuntikausiksi jäävä sydäntuoksukin on minusta miellyttävä. Ehkä tässä on arkihajuvesi, jota olen kaivannut. I hopes! Ja katsokaa, nyt itse hajuvesikin on vihreä!

kuva
Illaksi minulla on vielä yksi tuoksuhaave: Frederic Mallen En Passant. Hajuvesi yrittää tavoittaa tuoksua, joka syntyy, kun kävelee kukkakaupan ja leipomon ohi. Se tuoksuu sireenilta, pullalta ja vähän kurkulta ja ruusultakin. Se on uskomaton. Ja kerrankin tuoksuu joltain muulta kuin mintulta ja tomaateilta

kuva

PS: Mietin myös, onko lempiruoalla vaikutusta siihen, millaisista tuoksuista pitää? Pidän raikkaasta, happamasta ja kirpeästä niin ruokana kuin hajuvetenä. Toisaalta, saisikohan jostain parfyymiä, joka tuoksuu pihviltä?