Tunnustettakoon se tässä: minä olen nössö. Jos erehdyn tanssimaan, näytän David Byrneltä. En käy vapaaehtoisesti juhlimassa, koska en mielelläni valvo myöhään enkä siedä kovaäänistä musiikkia. Vieraat ihmiset pelottavat ja ärsyttävät minua.
Toisinaan joudun selittelemään elämäntapaani. En ole absolutisti. En vain ole humalassa. En ole uskovainen. En vain ole railakas. En pidä yllätyksistä. Pidän siitä, että saan nyhjöttää kotona. Valitsen itse seurani, musiikkini, juomani ja vuorokausirytmini. Elän ja hengitän tylsyyttä, ja rakastan sitä.
Kuva: Tommi Liimatta (Ei vaikuta keikkaan, WSOY 2005)
Jostain syystä kaksikymppisen kuuluu ottaa kaikki irti nuoruudestaan. Elämällä itselleen epäluontevalla tavalla? Valehtelemalla nauttivansa yökerhoista ja tutustumisesta uusiin ihmisiin? Hylkään kaiken tuon. Seikkailut ovat niitä, mistä olen lukenut kirjoista, ja lähinnä juuri teoretisoinnin kohteiksi ne aisteiltaan ja luonteeltaan yliherkälle sopivat.
♠
Tekstit
RAKASTAN!
VastaaPoistaT: Hertta
Eläköön introversio!
VastaaPoistaVielä nuoruuden seikkailullisuudesta, että usein siihen liittyy initaatioriittinä muutaman kuukauden reppumatkailu Aasiassa, mieluiten alkeellisissa ja luonnonläheisissä olosuhteissa. Luonto on jotain, mistä luen kirjoista ja reppumatkailu olisi teoriassa hauskaa, ellen kuolisi parin päivän välein vaihtuviin uusiin ympäristöihin, sänkyihin, hyttysiin ja muihin ylisosiaalisiin travellereihin sekä matkakohteen hygieniatasosta aiheutuviin neurooseihin. Jos ottaa huomioon, että olen vähällä kävellä pyörän alle Amsterdamissa, minun on ehkä hyvä olla ylittämättä katuja Vietnamissa.
T: Hertta
Hygienianeuroosi, todellakin! Yhdyn kyllä muihinkin täydennyksiisi täysin.
VastaaPoistaT. Pata