Messages from the stars

Kuuntelin kerrankin Bassoradiota ja löysin tämän. Täytynee vihdoin aktiivisesti hakeutua jazz-funk-elektron  (tai mitä tämä sitten onkin) pariin.

The RAH Bandia on tarjolla myös Spotifyssa runsaasti. Yllä oleva kappale on albumilta Past, Present & Future.

♠

Blogilöytö

Olen jo pitkään kaivannut kemian alan koulutuksen saaneen ihmisen blogia, jossa tarkasteltaisiin kosmetiikka- ja elintarviketuotteiden kemiaa järkevästi ja asiantuntevasti. Taisin löytää sellaisen.

Esimerkiksi kirjoitus siitä, mitä kosmetiikkaa ylipäätään tarvitaan, on enemmän kuin tervetullut. Anja Nystén kirjoittaa: "Meille uskotellaan, että emme voi elää ilman valtavaa purnukka-arsenaalia. Se, jolla ei ole joka vuorokauden ajalle ja ruumiinosalle omaa voidetta, ei huolehdi itsestään - eikä kosmetiikkafirmojen tuloksesta." Juuri epämääräinen syyllisyyden ja häpeän lietsominen mainonnassa lienee suurin syy turhakehankintoihin.

Nystén jatkaa samassa kirjoituksessa: "Luonnonkosmetiikasta kertovissa jutuissa -- puhutaan kemikaalittomasta kosmetiikasta. Termi on sangen kummallinen. Sillä tarkoitettaneen tuotteita, jotka eivät sisällä keinotekoisia aineita. Kemikaalitonta kosmetiikkaa ei kuitenkaan ole olemassakaan. Kaikki kosmetiikkatuotteet ovat seoksia kemiallisista aineista. Luonnonhajusteet, balsamit ja uutteet sisältävät yleensä satoja kemiallisia yhdisteitä. Kaikki nämä yhdisteet eivät myöskään ole haitattomia. Luonnosta peräisin oleva ei ole synonyymi haitattomuudelle." Tähän ei ole lisättävää.

♠

Näkökulmaeroja

Olen kuullut Aalto-yliopistokritiikkiä runsaasti, myös sen henkilökunnalta. Tällaisia perusteita en ollut aiemmin kuullut.

Pari puolituttua, joiden pöytään ängin lounastamaan, nurisivat Aallosta, mihin voin samastua. Heidän ärtymyksensä syy oli kuitenkin pelko yritysyhteistyön vähenemisestä. Toinen heistä esimerkiksi totesi ironisesti, että sehän olisi kamalaa, jos yliopisto toimii yritysten tuotekehityslaitoksena. No niin onkin! 

Mutta ei. Pahinta heidän mielestään on, jos yritykset karkoitetaan keskittymällä "tutkimaan tutkimisen vuoksi". (Sivuhuomiona: rehtori Teeri on korostanut nimenomaan perustutkimuksen merkitystä myös Aallossa, mitä pidän tervetulleena linjauksena.) Kohta - toivottavasti - aloittelevana tutkijana en todellakaan voi ymmärtää nyrpistelyä ilmiöiden syvemmän ymmärtämisen kartuttamista kohtaan. Toivoa sopii, että opiskeluja inspiroi muukin kuin toive paksusta palkkapussista.

Poliittisen passivistin tunnustuksia

Myönnän: minulla oli nuoruudessani tapana flirttailla punavihreän aktivismin kanssa. Muistumia noista ajoista voi edelleen nähdä vaatevalinnoissani. Silti punavihreys tuntuu nykyään lähinnä ruskeudelta. Vituttaa, kun tuttava viittaa töölöläiseen ökykämppäänsä termillä "kommuuni".

Tunnen muutenkin vastenmielisyyttä poliittisesti värittynyttä termistöä kohtaan - oli se sitten oikealle tai vasemmalle kallistuvaa. Kun valitaan tällainen diskurssi, tullaan samalla hyväksyneeksi siihen liittyvä asennepaketti. Nimenomaan asioiden kimputtuminen kimpaannuttaa, siis se, että jos on huolissaan ilmastonmuutoksesta, on pakko vastustaa ydinvoimaa ja kotiäitiyttä. Tapauskohtainen harkinta ei ole mahdollista, jos aatteellisuus valitaan kaikki tai ei mitään -periaatteella. On varmaankin helppoa, kun taustalla vaikuttava ismi sanelee suoraan mielipiteen kaikesta vastaan tulevasta, mutta älyllinen laiskuus ei ole mikään hyve.

Pöysti kiteyttää kyyniset tuntoni: "Joku vitsimielenosotus? Mielenosotus-teemabileet? Mielenosoitus mielenosotuksii vastaan? - - Joku, jossa ei kuitenkaan mennä mihinkään rakennuksen eteen ja huudella noloja iskulauseita ja soiteta huonoa musiikkia?"

♠

Olen eksynyt Latviassa

Kävin muutaman päivän mittaisella matkalla Riiassa. Kaltaiselleni matkailunoviisille oli varsin uutta kokea vieraantunut hämmennys siitä, että paikallinen kieli (tai kielet - venäjää kuulee kaupungilla enemmän kuin latviaa) ei avaudu lainkaan. Kun huomioidaan heikko suuntavaistoni ja se, että olin yksin matkassa, lienee selvää, että jätin nähtävyyksien kiertelyn vähäiseksi. Tässä kuitenkin pintaraapaisu Riian yleistunnelmasta.

Ortodoksikirkko on upea sekä ulkoa että sisältä.

Venedikt Erofejevin lukijana ostin luonnollisesti Žiguli-olutta.

Jugendia Alberta ielalla.

Jugend-museon rappukäytävä oli varsin koristeellinen.

"Kolme veljestä" vanhassakaupungissa.

Kissatalo.

 Vanhaakaupunkia.

Neuvostoajan jäljet näkyvät yhä.

Riika muistuttaa sekä Helsinkiä että Tallinnaa. Keskusta on pullollaan ihania jugend-taloja, ja nuori sukupolvi alkaa osata jo englantiakin. Toisaalta neuvostoajat näkyvät ja tuntuvat selvästi. Riiassa on samaa viehätystä kuin Prahassa, mutta turismi on siellä vielä paljon vähäisempää. Luulenpa, että tilanne muuttuu lähivuosina.