Identtiset kaksoset

En osaa pitää Alexander Skarsgårdia seksikkäänä, koska:

Surrealistinen tuomentuoksuinen aamuöinen hetki leikkipuistossa

Olen ymmärtänyt, mitä onni on. Se on sopivassa vaihe-erossa keinumista aamuyöllä konemusiikkibileiden naapurissa. Se on Vesa-Matti Loiri älypuhelimessa. Se on lämmin tuomentuoksuinen sumuinen hetki, josta tulee pitää kiinni.

Anxiety Cat

 

 

Smalltalkista

Toisinaan sitä tuntee itsensä väsyneeksi. Ei jaksa puhua kenenkään kanssa, vaan pujahtaa äkkiä piiloon bussipysäkin taakse, kun näkee tutun ihmisen. Kaikillehan sellaista sattuu. Eikö?

Kuva

Olen surkea puhumaan mukavia. En ole ihan varma, onko kyse enemmän lapsellisesta ajatuksesta, että olen arkisen jutustelun yläpuolella, että triviaalia ei tarvitse ilmipanna, vai siitä, että pelkään toisen ihmisen reaktiota sanomisiini. Latteuksien sanominenhan saa puhujan kuulostamaan tyhmältä, ja mikä olisi kauheampaa! Kunnon ihminen puhuu vain kvanttimekaniikasta.

Kuva

Fysiikastakin on itse asiassa helpompi puhua kuin siitä, oliko viikonloppuna kivaa. Ahdistun, kun joku kysyy, mitä kuuluu. En tiedä. Varmaan Facebookissa roikkumista ja nukkumista noin enimmäkseen. Töistä voi tietysti aina puhua. Paha vain, että tutkimusongelman esittelykin aloittaa haukotusrefleksin jokaisessa tervejärkisessä kuulijassa.

Ja sitten on toki henkilökohtainen elämä. Mutta mitä se teille kuuluu! Smalltalk-aiheista keveimmät, vanhempien aviokriisi, sukulaisten sekalaiset tragediat ja muut vastaavat klassikot eivät ihan poista sitä epämukavuutta, joka hiljaisuudesta jonkun mielestä seuraa.

Niin että onpas ilmoja pidellyt.

Red Meat

Nuoruusaikainen suosikkini, kuinka olenkaan sinua kaivannut. 

Kuvat: Max Cannon

Nössöyden ylistys

Tunnustettakoon se tässä: minä olen nössö. Jos erehdyn tanssimaan, näytän David Byrneltä. En käy vapaaehtoisesti juhlimassa, koska en mielelläni valvo myöhään enkä siedä kovaäänistä musiikkia. Vieraat ihmiset pelottavat ja ärsyttävät minua.

Kuva

Toisinaan joudun selittelemään elämäntapaani. En ole absolutisti. En vain ole humalassa. En ole uskovainen. En vain ole railakas. En pidä yllätyksistä. Pidän siitä, että saan nyhjöttää kotona. Valitsen itse seurani, musiikkini, juomani ja vuorokausirytmini. Elän ja hengitän tylsyyttä, ja rakastan sitä.

Kuva: Tommi Liimatta (Ei vaikuta keikkaan, WSOY 2005)

Jostain syystä kaksikymppisen kuuluu ottaa kaikki irti nuoruudestaan. Elämällä itselleen epäluontevalla tavalla? Valehtelemalla nauttivansa yökerhoista ja tutustumisesta uusiin ihmisiin? Hylkään kaiken tuon. Seikkailut ovat niitä, mistä olen lukenut kirjoista, ja lähinnä juuri teoretisoinnin kohteiksi ne aisteiltaan  ja luonteeltaan yliherkälle sopivat.

♠

Järjetöntä

Olen jo pitkään ollut kirjoittamatta kaunokirjallisia tekstejä. Kaiken kuluneisuuden ongelma riivaa, jos yritän. Tämä juontuu käsityksestä, että kieli on väline, tärkeää on sisältö. Ehkä kysymys ei olekaan "mitä" vaan "miten". Lopultakaan kirjallisuudessa ei voi olla kyse muusta kuin tavasta sanoa. Tavallaan nonsenseä siis.

Minulle nonsense ei kuitenkaan ole järjetöntä. Absurdia runoutta ei tarvitse lukea arvostaakseen sitä. Se, että nonsense on olemassa, on jo sinällään statement, kuin punk. Sitäkään ei tarvitse kuunnella allekirjoittaakseen sen sanoman. Järjetön meteli, se on hätääntynyt kauhistunut huuto Munchin maalauksesta.

Koko maailma ja sen ikuinen käsittämättömyys – suhde tähän perusongelmaan määrittelee suhteen järjettömään. En rakasta järjetöntä sinänsä, vaan sen ulos manaavaa taidetta. Rakastan tunnetta, että meitä kauhistuneita on muitakin. Että en ole yksin. Järjetöntä vihaavat kieltävät järjettömän olemassaolon. He panevat pään pensaaseen. Mutta jos järjetön on aina olemassa, valittu selviytymistapa on yhdentekevä. Vain henkilökohtaisella selviytymisellä on merkitystä. Patologisen rehellisenä minun on turvauduttava absurdismiin, mutta ymmärrän niitä, jotka kammoavat sitä. Ordnung ist unmöglich – denn ordnung muss sein.

♠

Joskus ilonaiheitakin

• Spotify työpaikalla. Kun pomo on poissa, hiiret kuuntelevat musiikkia pomon huoneessa.

Kuulokkeilla, totta kai.

• Sushi-ilta japanilaisen kanssa. Kaltaiseni gourmet-noviisikin osaa arvostaa asiantuntemusta.

 Kiitos, Wikipedia.

• Hellejakson hellittäminen. Oli jo aikakin. Täytyy varoa, ettei tämäkin mene valittamiseksi...

♠

Jokapäiväinen omakuvamme

Liian masentavaa? Well:

♥

Ihan normaalia

Minulla on tapana hamstrata nurkkiin kaikkea mielenkiintoista. Tänään löysin siivotessani nivaskan kuukautissuojafirmojen sponsoroimia infolehtisiä Sinulle, Nuori Nainen. Katsotaanpa.

Ensimmäisenä vuorossa on Always.

 Kirjanen hieman vanhemmille tytöille.

Alwaysin kirjasessa muistutetaan moneen kertaan, ettei kannata huolestua, vaikka ei olisikaan kokenut samoja muutoksia kuin kaverit, tai jos uudet muodot pelottavat. Nämä ovat normaaleja asioita. Seksistä puhutaan yllättävän paljon. Intiimihygieniatuotteet käsitellään kattavasti, ellei kuukupin puuttumista lasketa. Tämä tuote ei kuitenkaan kuulu Alwaysin tuotevalikoimaan.

Niin ikään Alwaysin käsialaa oleva Muutos on hiusmallien ja värivalintojen perusteella jokusen vuoden Aika nauttia olosta -lehtistä vanhempi.

Teemana on nimen mukaisesti muutos. Lopussa on jälleen kattava tuote-esittely ja kätevä irti leikattava tiivistelmäsivu, jonka voi ottaa mukaan terveyssideostoksille.

Viimeisenä vuorossa on Libressen ja O.B.:n kustantama Sinä & Minä, jossa on havainnollisia piirroksia munasarjoista ja siemenjohtimista. Pojat käsitellään suppeahkosti, mutta kuukautiskipuja helpottava voimistelu on uusi elementti.

Sinulle, murrosiän kynnyksellä oleva nuori.

♠

Impulssiostos

Tilasin juuri tästä hienosta blogista koostetun kirjan Amazonista - saksaksi (siis amazon.de:sta). Olen lukenut saksaa kaksi vuotta yläasteella. Tuolloinkin enimmäkseen puhuimme tunnilla luokkani leirikoulusuunnitelmista. Mutta hei, kuinka vaikeaa geneerinen germaani voi olla... Ausloggen. Odotan, tuleeko postista se, mitä tilasin, ja maksaako se todella sen verran kuin pitäisi.

♠

The Noah's Ark Burger!

Tätä ei kannata katsoa, jos yrittää lähiaikoina syödä. Saatavilla on myös versio, jossa soi isänmaallinen musiikki.

♠

OBERIU

ОБэРИу - Объединение реального искусства (Todellisen taiteen yhdistys) oli  1920-1930-luvulla toiminut venäläisten avantgardistien ryhmittymä, joka tunnettiin muun muassa omintakeisista performanssiesityksistään. Suomessakin kulttisuosiota nauttiva Daniil Harms oli eräs OBERIUn voimahahmoista, absurdeista pikkutarinoistaan ja lastenrunoistaan tunnettu eksentrikko, joka ystävänsä Aleksandr Vvedenskyn kanssa perusti yhdistyksen vuonna 1928. Muista jäsenistä mainittakoon Nikolai Zabolotsky, Konstantin Vaginov ja Igor Bahterev. OBERIU sai vaikutteita futurismista ja venäläisestä formalismista, ja siihen kuului elokuvantekijöitä, kuvataiteilijoita, näyttelijöitä sekä ennen muuta runoilijoita. Manifestissaan oberiutit julistivat vastustavansa "niitä, jotka kuohivat sanan". "Runot eivät ole piirakoita emmekä me sillejä!"

Vvedensky.

OBERIUn suosimaa nonsense-runoutta, juonirakenteen pirstaloimista ja yleistä kummallisuutta ei sosialistisen realismin aikakautena katsottu hyvällä, vaan ryhmän "kirjallinen huliganismi" tuomittiin ankarasti. Osa jäsenistä pidätettiin sensuurin kiristyttyä 1930-luvulla, ja esimerkiksi Harms kuoli vankilassa.

Harms.

OBERIUn jäsenien tekstejä julkaistiin harvakseltaan - silloinkin lähinnä lastenlehdissä - ja on sinänsä ihmeellistä, että niitä on säilynyt lainkaan jälkipolville. Ellei filosofi Yakov Druskin olisi henkensä vaarantaen livahtanut jo pidätetyn Harmsin kotiin hakemaan tämän ja muiden oberiuttien tuotoksia, heidän työstään ei todennäköisesti olisi enää jälkeäkään. Nykyäänkin OBERIU-vaikuttajien teosten löytäminen vaatii asiaan vihkiytymistä ja mieluiten sujuvaa venäjän kielen taitoa. Englanniksi on käännetty etenkin Harmsia ja Vvedenskyä, mutta myös Vaginovilta löytyy eräs englanninkielinen romaani. Vinkatkaa, jos tiedätte minua enemmän saatavilla olevista teksteistä. Toistaiseksi sivistykseni rajoittuu lähinnä Harmsin tuotantoon.

♠

Kuvat varastin Wikipediasta.

Blast from the alternative past: Goodbye Lenin

Muutin 4-vuotiaana Suomeen, mutta olen syntynyt Neuvostoliitossa. Löysin kotoa aapisen vuodelta 1990. Kirja taitaa olla viimeisiä laatuaan.

Heti ensimmäisellä aukeamalla ekaluokkalaiset kohtaavat Lenin-sedän:

"Lenin - eli. Lenin - elää. Lenin- tulee elämään."  Tämä ensimmäinen tavausharjoitus johdatti koululaiset lukutaidon ja aatteen pariin. Lukuvuoden päätteeksi he osaisivatkin jo lukea pieniä novelleja, kuten oppikirjan viimeisen tekstin " Poika ja Lenin".

Hmm, ensimmäinen oppimani laulu oli (käännettynä) : "Mä olen pieni tyttönen, en käy edes koulua, en ole nähnyt Lenininä, mutta häntä rakastan." Se ei ollut kyllä ihan totta, sillä lastentarhassa oli hänen kuvansa seinällä.

♥

Kitsch-elämys

Kävelin ♥:n kanssa tällaisen paikan ohi.

 Yleisilme.

 Hämmentäviä posliiniesineitä.

Etualalla hurja jääkarhu, taaempana epäilyttävä satusetä.

♠

Something Awful

Tämä löytö ei kertakaikkiaan lakkaa huvittamasta. Tässä joitakin suosikkejani.

"Ran out of shower gel. Used orange-scented dish soap for a week instead."

"I've used beer instead of water when brushing my teeth"

"Let the cat vomit dry on the carpet so I could just scrape it loose with my shoe. Amazingly, this never left a stain."

♠