Ihan normaalia

Minulla on tapana hamstrata nurkkiin kaikkea mielenkiintoista. Tänään löysin siivotessani nivaskan kuukautissuojafirmojen sponsoroimia infolehtisiä Sinulle, Nuori Nainen. Katsotaanpa.

Ensimmäisenä vuorossa on Always.

 Kirjanen hieman vanhemmille tytöille.

Alwaysin kirjasessa muistutetaan moneen kertaan, ettei kannata huolestua, vaikka ei olisikaan kokenut samoja muutoksia kuin kaverit, tai jos uudet muodot pelottavat. Nämä ovat normaaleja asioita. Seksistä puhutaan yllättävän paljon. Intiimihygieniatuotteet käsitellään kattavasti, ellei kuukupin puuttumista lasketa. Tämä tuote ei kuitenkaan kuulu Alwaysin tuotevalikoimaan.

Niin ikään Alwaysin käsialaa oleva Muutos on hiusmallien ja värivalintojen perusteella jokusen vuoden Aika nauttia olosta -lehtistä vanhempi.

Teemana on nimen mukaisesti muutos. Lopussa on jälleen kattava tuote-esittely ja kätevä irti leikattava tiivistelmäsivu, jonka voi ottaa mukaan terveyssideostoksille.

Viimeisenä vuorossa on Libressen ja O.B.:n kustantama Sinä & Minä, jossa on havainnollisia piirroksia munasarjoista ja siemenjohtimista. Pojat käsitellään suppeahkosti, mutta kuukautiskipuja helpottava voimistelu on uusi elementti.

Sinulle, murrosiän kynnyksellä oleva nuori.

♠

M.C. Escher Amos Andersonin taidemuseossa

Hollantilainen M.C. Escher (1898–1972) tunnetaan matemaattisesta, paradokseja ja oivalluksia vilisevästä grafiikastaan. Nyt hänen töitään on mahdollisuus ihastella Helsingissä Amos Andersonin taidemuseossa 31.5. asti. Yleisöopastuksia järjestetään suomeksi keskiviikkoisin klo 17.30 ja ruotsiksi maanantaisin klo 16.30. 

Circle Limit II, 1959

Luvassa on myös aiheeseen liittyviä luentoja:

•  FM Raisa Jäntti – M.C. Escher: Taidemaailman ulkopuolella? Keskiviikko 17.3. klo 18–19

• Prof. Mats Gyllenberg – Matematiikka taiteen kielenä. Keskiviikko 7.4. klo 18–19

•  Yliopettaja Pasi Kaarto – Kolmiulotteisuuden harha. Keskiviikko 21.4.2010 klo 18–19

Suhteellisuus, 1953

Minä aion mennä paikalle heti, kun saan jonkun seurakseni – mahdollisesti useammankin kerran.

♠

Kuvat täältä.

Kuin kaksi innovaatiota

Haku yliopistoihin on käynnissä. Huomaako joku eron näiden kahden oppilaitoksen mainosten välillä? Minä en. Jos ette usko, kuunnelkaapa hetki ilmaista Spotifyta, niin samankaltaisuus on entistäkin ilmeisempi.

Kuva

Kuva

♠

Jean Paulin ja Angeliquen mysteeri: keitä ovat hullu huilisti ja hillitön huutaja?

Turengin Pelastusarmeijan kirppiksen levylaaria selaillessa käteen osui Jean Paulin ja Angeliquen LP. Levyn kannessa Jean Paul ja Angelique makailevat eteerisen näköisenä viltillä, J-P tapailee huilua ja Angelique haukkaa omenaa. Etualan piirroskuvassa huilu on lähes eroottisesti aseteltu (Jean Paulin?) paljaiden varpaiden väliin. Pakkohan levy oli viedä kotiin. Hinta, 1 euroa, oli kohdallaan.

Pelastusarmeijan normaalin musiikkitarjonnan perusteella uumoilin levyn musiikillisen sisällön olevan jotakin new age gospelin tai hissi-iskelmän väliltä. Kotona odotti kuitenkin yllätys: Jean Paul ja Angeliquen levytys on kuuminta ikinä! Psykedeelisfunkahtava huiluttelu tuo etäisesti mieleen astetta gruuvimman version Ennio Morriconen tuotannosta. Jean Paul pärskii huiluun antaumuksella, Angelique keskittyy lähinnä huokailuun, huutamiseen ja vinkumiseen. 

Mutta keitä ovat Jean Paul ja Angelique? Non so. Musafoorumeilta kaivettujen vinkkien avulla selvisi, että varvashuilulevyn jälleenmyyntihinta liikkuu jossain akselilla 40-150 euroa. Paul Durangon mielestä J-P&A on "super rare french grooves". Youtubesta voi käydä kuuntelemassa pariskunnalta vähän iskelmäpitoisempaa fiilistelyä. Mutta mutta, keitä ovat karvarintainen Jean Paul ja Barbra Streisandin kaksoisolento Angelique?

Tiedätkö sinä? Postaa tietosi Syntaxille, parhaimman vastauksen lähettäjälle palkintona C-kasetillinen Jean Paulin ja Angeliquen huilutaidetta. 

Upea Lara, ihana Marc!

Marc Jacobs haastattelee Lara Stonea Interview-lehdessä:

http://www.interviewmagazine.com/fashion/lara-stone/

Kuva

Interview Magazine on muutenkin tutustumisen arvoinen!

♥

True Blood

Maanantaina TV2:lla alkoi uusi HBO-sarja True Blood. Kun aluksi kuulin, että kyseessä on sarja, jossa vampyyrit pyrkivät elämään normaalia elämää ihmisten parissa, haukottelin. Kun nimi Alan Ball tuli esiin, minun oli pakko katsoa, mistä on kyse - onhan American Beauty lempielokuvani ja Six Feet Under lempisarjani.

Kuva

Ensimmäisen jakson perusteella en ihastunut, vaikka eräs keskeisistä hahmoista, Bill (yllä), onkin hurmaava. Avausjakso vihjaa, että sarjassa nähdään paljon seksiä, mutta luulenpa, että tämä on vain yritys koukuttaa kyttääjäpervoja sarjan pariin.

Keskiössä on kuitenkin tavallinen draama, joka voi olla erinomaistakin, kunhan hahmoja päästään syventämään. Ongelmana on, että toistaiseksi hahmot eivät vaikuta läheskään yhtä samastuttavilta kuin vaikkapa Fisherin perhe. True Bloodin tapahtumat sijoittuvat takapajulaan, jossa useimmat ihmiset ovat vastenmielisiä pikkurikollisia. Päähenkilöt poikkeavat toki tästä muotista - olematta kuitenkaan kovin paljon sympaattisempia. Billiin ihastuva Sookie (alla) on raivostuttavan hyveellinen ajatuksia lukeva tarjoilija, jonka paras ystävä on vihainen ongelmanuori Tara. Isovelimäinen baarinpitäjä Sam jää niin ikään etäiseksi. Ja eteläinen jenkkiaksentti ärsyttää aina!

Kuva

Koska Alan Ball on jumala, katson sarjaa vielä muutaman jakson verran. Saatan palata pyörtämään puheitani, jos kunnolla addiktoidun.

♠