Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkailu. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Matkailu. Näytä kaikki tekstit

sunnuntai 3. helmikuuta 2013

Vaihtoehto-Wien (Josefstadt/Alsergrund)

No ei oikeasti. Mutta tässä joitakin epäperinteisiä turismikohteita, jos Schönbrunn ja Graben pitkästyttävät. Odotan edelleen, että coolit paikalliset tuttavani veisivät minut kuuntelemaan kokeellista konemusiikkia, mutta ennen sitä on tyytyminen näihin paikkoihin.


Jätteenpolttolaitos Spittalaun metroaseman vieressä on Friedensreich Hundertwasserin (1928 - 2000) kaunistama. Olisi hauskaa, jos Suomessakin sallittaisiin mielikuvituksellinen arkkitehtuuri.


Narrenturmissa Spitalgassella toimiva patologinen museo on osa Wienin lääketieteellisen tiedekunnan kokoelmia. Karu rakennus on entinen mielisairaala, jonka ruosteiset kalterit eivät vähennä ilkeännäköisten sukupuolitautiesiintymien hätkähdyttävyyttä. Extreme-kohde synkkyyden ystävälle. Auki ke ja la muutaman tunnin, liput 2 €.

lauantai 5. helmikuuta 2011

Olen eksynyt Latviassa

Kävin muutaman päivän mittaisella matkalla Riiassa. Kaltaiselleni matkailunoviisille oli varsin uutta kokea vieraantunut hämmennys siitä, että paikallinen kieli (tai kielet - venäjää kuulee kaupungilla enemmän kuin latviaa) ei avaudu lainkaan. Kun huomioidaan heikko suuntavaistoni ja se, että olin yksin matkassa, lienee selvää, että jätin nähtävyyksien kiertelyn vähäiseksi. Tässä kuitenkin pintaraapaisu Riian yleistunnelmasta.

Ortodoksikirkko on upea sekä ulkoa että sisältä.

Venedikt Erofejevin lukijana ostin luonnollisesti Žiguli-olutta.



Jugendia Alberta ielalla.

Jugend-museon rappukäytävä oli varsin koristeellinen.


"Kolme veljestä" vanhassakaupungissa.

Kissatalo.

 Vanhaakaupunkia.

Neuvostoajan jäljet näkyvät yhä.

Riika muistuttaa sekä Helsinkiä että Tallinnaa. Keskusta on pullollaan ihania jugend-taloja, ja nuori sukupolvi alkaa osata jo englantiakin. Toisaalta neuvostoajat näkyvät ja tuntuvat selvästi. Riiassa on samaa viehätystä kuin Prahassa, mutta turismi on siellä vielä paljon vähäisempää. Luulenpa, että tilanne muuttuu lähivuosina.

keskiviikko 15. syyskuuta 2010

Ruotsalainen aamiainen

 Tervehdys Upsalasta!
Tunturipiimä (vai -viili?)

Parin viikon Upsalassa oleskelu ei ole tuottanut niin suuria yllätyksiä tai järkytyksiä kuin kuvittelin. Allsång (myös läksiäisissä moninaisten tunnepitoisten puheiden ryydittämänä) ja kollektiv frukost kuuluvat toki erottamattomasti ruotsalaiseen arkeen, mutta muutoin yllätykset rajoittuvat väärinpäin toimiviin valokatkaisimiin ja luentosalissa muiden muassa istuskelevaan kronprinsessan Victoriaan.

ICA:n ja Hemköpin leipähyllyt pullistelevat Fazerin ruispaloja ja limppuja, ja Valion laktoosittomat jogurtit uhkaavat syrjäyttää Skåne mejerin ja Milkon dairyt - tosin paljon paljon hienompiin pakkauksiin sullottuina kuin Suomessa. Piapoofaneille (aka. talkkunavelli) tosin Ruotsi on ihmemaa. Erilaisia viiliä ja piimiä on tarjolla uskomattomia määriä Ryska Fillmjölkistä (nimetty korkean rasvaprosentin mukaan) tunturipiimään. Ei ruotsalaista ostoskoria ilman piimää, sano.
 
Vällingiä Gyllenhammarsin tapaan 

Mutta mutta, jotain mullistavaa on sentään löytynyt: ruotsalainen aamiaisvälling, siinä vasta jotain! Kaupoista löytyy hyllymetreittäin erilaisia Välling-pakkauksia (kyseessä ei siis ole vain vauvoille tarkoitettu velli, vaan "för vuxna"), joissa luvataan vällingin antavan elinvoimaa ja tuovan onnea jokaiseen ruotsalaiseen välling-päivään. Tottakai ostin paketin heti. (Välling tunnettaneen myös nimellä Gyllenmust, mikä sekin on eri hieno, mutta itse tykästyin vällingin suomalaiseen suuhun sopivaan sävyyn.)

Välling tulee sekoittaa maitoon ja kypsentää mikrossa, näin neuvotaan paketissa. Tillsätt lite salt. Tuloksena on paakkuisa ruskea paksu mössö, joka tulee  tasoittaa lisäämällä kylmää maitoa. Valmis välling maistuu koko lailla ei miltään (maku riippuu pääosin valmistuksessa käytetystä maidosta ja suolan määrästä), mutta siihen jää sittenkin koukkuun. Kuten moniin muihinkin asoihin täällä (ks. alla).


Maitoa Taalainmaalta
  

Ps. Åj vad fina paketter dom har här: maitopurkeissa esitellään eri alueiden kansantaidetta!
 
Esittelyssä Värmlanti















  


perjantai 16. huhtikuuta 2010

Kaupunginosamatkailua: Arabia

Minun piti lähteä eilen Austiniin, Texasiin, mutta kaikkien aikojen force majeuren vuoksi odottelen edelleen lentokiellon päättymistä... siksi voidaankin edelleen pysyä ympäristöteemassa, eli kaupunginosamatkailussa!

Miten viettää päivä Arabiassa?




Kurvaisin Arabiaan 6 tai 8 ratikalla ja menisin heti ensimmäiseksi no, Arabiakeskuksen Arabian ja Finlaysonin tehtaanmyymälään hamstraamaan astioita! (Hämeentie 135). Poikkeaisin myös Arabian museossa ja galleriassa tutustumassa yrityksen historiaan. Sen jälkeen voi juoda kupin kahvia joko Arabiakeskuksen kahvilassa tai samassa rakennuksessa sijaitsevassa Artebiassa (kahvila meets posti meets design-ja käsityömyymälä). Jos tulet Arabiaan viikonloppuna, suosittelisin myös brunssia Dylanissa.

Tämän jälkeen menisin taas kerran Arabiakeskuksessa sijaisevaan Aralis-kirjastoon, jossa on hieno kokoelma kirjoja ja lehtiä taidehistorian, kuvataiteen, designin, arkkitehtuurin sekä muiden visuaalisten taiteiden alalta. Voisin viettää Araliksessa pidempäänkin aikaa  taidekirjojen parissa tai selaamassa (muoti)lehtiä joihin minulla ei ole varaa.  Suosittelen kirjastoa myös vaihtoehtoiseksi pänttäämispaikaksi, sillä lukupaikkoja on yleensä hyvin vapaana. Jos tulee aikaisin, niin voi ehtiä valloittamaan kirjaston pallotuolin.

Kirjastohengailun jälkeen menisin kasvislounaalle Taideteollisen korkeakoulun opiskelijaravintolaan Kipsariin.
Sinne voi tosin mennä aamiaiselle ja illallisellekin tai bisselle, sillä paikka on auki arkena 8-19. En ole kasvissyöjä, mutta Kipsarin ruoka on ollut lähes poikkeuksetta tosi hyvää!


Kaiken sisätilalymyilyn jälkeen lähtisin vielä kävelylle Vanhankaupunginkoskelle, ihailemaan vanhoja tehdasrakennuksia (tai kalaan, whatever you like). Kaunista! Ja sitten on taas pienen snacksin aika, tällä kertaa Ravintola Helsingessä. Kesäperjantaisin sinne voi mennä Kuningassoundi-klubille! Vanhastakaupungista löytyy myös Tekniikan museo.

Helsingestä voi sitten jatkaa luontokävelylle tai lintubongaamaan kaupungin Viikin-Vanhankaupungin luonnonsuojelualueelle... tai sitten istahtaa puistoon piknikille. omnonmom Viisikko kävi täällä.


Unohtuikohan tästä jotain? Entä minne muualle tekisitte  kaupunkiretkiä?


sunnuntai 4. huhtikuuta 2010

NOP

Poks kävi tänään ihastuttavassa punavuorelaiskahvilassa, mutta siitä lisää tuonnempana. Ensin hehkutan Tallinnassa sijaitsevaa kahvila-ravintola-luomukauppaa. NOP sijaitsee J. Köleri -kadulla, jonne pääsee Narva maanteetä pitkin. Puoti on sympaattisessa puutalossa ja voi olla hivenen vaikea huomata. Paikka on kuitenkin vierailemisen arvoinen: lounasannokset ja leivonnaiset ovat paitsi herkullisia myös kohtuuhintaisia, ja miljöökin on viihtyisä. Suosittelen!



sunnuntai 13. joulukuuta 2009

Barcelona

En teeskentelekään olevani kokenut maailmanmatkaaja. Olen käynyt ulkomailla suunnilleen kymmenen kertaa. Aina kun mahdollista, ulkoistan kartanluvun ja muut vastaavat toimet jollekulle, jonka suuntavaisto ei aina ole 180 astetta pielessä. Tämä ei tarkoita, että rentoutuisin matkalla. Vaikken välitä nähtävyyspisteiden keräämisestä, stressaan muuten vain.

Katunäkymiä.

Barcelona välkkyi mielessäni boheemina, kuvankauniina paikkana, jossa on hyvää viiniä, ihania tapaksia, sielukasta kitaramusiikkia ja käsittämätön määrä visuaalista taidetta. En ollut täysin väärässä, mutten arvannut boheemin tarkoittavan taiteellisen ilmapiirin ohella myös avointa huumekauppaa ja prostituutiota. Opetus: aamuyöllä ei kannata kulkea pitkin labyrinttimaisia kapeita, autioita ja pimeitä kujia.

Diagonalin varrella on upeita Gaudin suunnittelemia rakennuksia.

Inhorealismin jälkeen kaupungin lumo alkoi tulla esiin. Uskon, että pidemmällä matkalla olisin jo rakastunut paikkaan. Nyt tunnelmani jäivät ristiriitaisiksi. Valtavan upea kulttuuriperinne Gaudeineen ja Miróineen on kadehdittava. Jopa katukiveykset ja penkit ovat taideteoksia. Ruoka on kohtuuhintaista ja hyvää, jos osaa etsiä oikeasta paikasta. Paikalliset eivät puhu järin paljon muita kieliä, mutta yrittävät parhaansa mukaan ymmärtää, jos heille puhuu huonoakin espanjaa - tai katalaania, jos tahtoo brassata.

Miró-museon teoksissa oli humoristisiakin sävyjä.

Avautuisin aiheesta laajemminkin, mutta ehkä tenttienvälttelylläkin on rajansa.