Barcelona

En teeskentelekään olevani kokenut maailmanmatkaaja. Olen käynyt ulkomailla suunnilleen kymmenen kertaa. Aina kun mahdollista, ulkoistan kartanluvun ja muut vastaavat toimet jollekulle, jonka suuntavaisto ei aina ole 180 astetta pielessä. Tämä ei tarkoita, että rentoutuisin matkalla. Vaikken välitä nähtävyyspisteiden keräämisestä, stressaan muuten vain.

Katunäkymiä.

Barcelona välkkyi mielessäni boheemina, kuvankauniina paikkana, jossa on hyvää viiniä, ihania tapaksia, sielukasta kitaramusiikkia ja käsittämätön määrä visuaalista taidetta. En ollut täysin väärässä, mutten arvannut boheemin tarkoittavan taiteellisen ilmapiirin ohella myös avointa huumekauppaa ja prostituutiota. Opetus: aamuyöllä ei kannata kulkea pitkin labyrinttimaisia kapeita, autioita ja pimeitä kujia.

Diagonalin varrella on upeita Gaudin suunnittelemia rakennuksia.

Inhorealismin jälkeen kaupungin lumo alkoi tulla esiin. Uskon, että pidemmällä matkalla olisin jo rakastunut paikkaan. Nyt tunnelmani jäivät ristiriitaisiksi. Valtavan upea kulttuuriperinne Gaudeineen ja Miróineen on kadehdittava. Jopa katukiveykset ja penkit ovat taideteoksia. Ruoka on kohtuuhintaista ja hyvää, jos osaa etsiä oikeasta paikasta. Paikalliset eivät puhu järin paljon muita kieliä, mutta yrittävät parhaansa mukaan ymmärtää, jos heille puhuu huonoakin espanjaa - tai katalaania, jos tahtoo brassata.

Miró-museon teoksissa oli humoristisiakin sävyjä.

Avautuisin aiheesta laajemminkin, mutta ehkä tenttienvälttelylläkin on rajansa.

♠