Olin ollut synkeällä päällä koko päivän. En varsinaisesti ollut keikkatuulella, mutta päätin mennä, kun kerran lippukin oli jo hankittu. Onneksi menin. Tuntui kuin olisi nähnyt vanhan ystävän pitkästä aikaa.
Setin avannut Kivinen kirja ei ole ikinä kuulunut suosikkeihini, mutta päätin keskittyä siihen, että olen nyt lempiyhtyeeni keikalla, en siihen, että tää piisi ei oo niiden paras. Yhtye soitti hyvin ja oli huumorintajuisella tuulella. Yrjänä suhtautui huvittuneen paheksuvasti yleisön banaaliin jee-kuorolauluun. Rasio, joka ei suunnilleen koskaan puhu, spiikkasi jopa neljästi - hän esimerkiksi valitti yleisön lihoneen. Mutta se on vain CMX:n tapa ilmaista rakkautensa faneja kohtaan.
CMX on aina ollut lavaesiintymiseltään minimalistinen. Pienet ilmeet ja eleet ovat heidän tapansa viestiä. Musiikin ollessa ääripateettista on ehkä hyväkin, että pyrotekniikka jätetään muille bändeille. Loppujen lopuksi riittää, kun Yrjänä katsoo pitkään silmiin.
Settiin oli valikoitu melko kattava yhdistelmä uutta ja vanhaa tuotantoa. Jokaista uuden Iäti-levyn kappaletta kohden kuultiin kaksi vanhempaa, mikä piti tunnelman innokkaana läpi esityksen. Sydäntäni lämmitti erityisesti, että Marian ilmestys, Rautakantele, Aamutähti, Neljäs valtakunta, Matti ja Kuoleman risteyksestä kolme virstaa pohjoiseen tulivat esitetyiksi. Uuden levyn kappaleista kuultiin Sateenkaaren pää, Taistele, Kappaleina, Kuoleman kulkumies ja Auringon kultainen kaupunki. Kaiken kaikkiaan toimiva, joskin liian lyhyt, keikka. CMX on syystäkin lempiyhtyeeni.
Tekstit
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti