Surrealistinen tuomentuoksuinen aamuöinen hetki leikkipuistossa

Olen ymmärtänyt, mitä onni on. Se on sopivassa vaihe-erossa keinumista aamuyöllä konemusiikkibileiden naapurissa. Se on Vesa-Matti Loiri älypuhelimessa. Se on lämmin tuomentuoksuinen sumuinen hetki, josta tulee pitää kiinni.

Orma & co. Korjaamolla 24.5.

Asiaa nelisen vuotta harkittuani (spontaanisuus - mitä se on?) osallistuin viimein Jukka Orman kuukausittaiseen klubi-iltaan (ent. Voodoo-klubi) Korjaamolla. Kevään viimeinen iltama yllätti jopa kaltaiseni Orma-maanikon positiivisesti; tunsin (gasp!) oloni onnelliseksi. Illan isännän johdantopuheessaan linjaama konsepti "aikuisviihdettä koko keholle - myös hartioiden yläpuoliselle osalle" ei ollut liioittelua.

Orma & co -bändi (Orma - kitara ja laulu, Mamba Assefa - rummut ja Ulf Krokfors - basso) soitti hämmentävän akustisen taidepläjäyksen jälkeen Tuomari Nurmion kappaleita triona ja kvartettina (vierailevana solistinaan Roni Martin).  Tämän jälkeen Orma haastatteli Hannu Nurmiota tämän elämästä ja urasta. Keskustelu yltyi suorastaan verbaaliseksi mittelöksi, kun Orma esitti näkemyksen, että Handen musiikissa on paljon "väkevää seksuaalisuutta" - Nurmio palautti kommentin toteamalla, että tulkinta on vain kuulijan päässä. Orma vastasi siteeraamalla kappaleen Hunajainen paholainen tekstiä - ja voitti tämän erän.

Illan lopuksi Nurmio esitti Orma & co:n kanssa Elviksen kappaleita riehakkaassa tunnelmassa. Leveä hymy jäi myös seurueeni riesaksi loppuyöksi. 

Jälkijunailijan sunnuntai

 

Coolit hipsterit ja minä olimme eilen Siltasessa brunssilla. En ollut koskaan aiemmin käynyt siellä, joten tulin vähän etuajassa harhailemaan Hämeentie 13:n punatiilikompleksin luo. Samalla huomasin, että oho, tässäkö on Kuvataideakatemia! Lienee tarpeetonta huomauttaa, että olen espoolainen.

Kuvataideakatemiassa on vielä 3.6. asti meneillään opiskelijoiden lopputyönäyttely Kuvan kevät, jonne on vapaa pääsy joka päivä klo 11 - 18. Suosittelen käväisemään! Tummasävyinen näyttely on näkemisen arvoinen.

Ei mikään varsinainen oivallus, mutta

...olen pohdiskellut ajoittain tätä Kysy-palstallakin esille tullutta aihetta:

"Olen kuunnellut CMX:ää n. 10-vuotiaasta ja huomaan nyt nauttineeni Yrjänän lyriikoista enemmän silloin, kun kukat ja mehiläiset eivät olleet vielä tulleet tutuiksi. Onko vika minussa, teissä vai maailmassa yleensä?

Ehkä se johtuu siitä, että Halmkronan mielestä kaikki tekstimme kertovat panemisesta" 

Eikä pelkästään Halmkronan mielestä. TJEU.

 

Futurismia ja Sophie Callea EMMAssa

Espoon modernin taiteen museo EMMA houkutteli minut visiitille italialaista futurismia esittelevällä näyttelyllään. Näyttelyn kuvauksessa kirjoitetaan: "Futurismi sai alkunsa italialaisen monitaiteilija Filippo Tommaso Marinettin (1876 - 1944) ensin Italiassa ja pian sen jälkeen ranskalaisessa Le Figarossa 20.2.1909 julkaistusta manifestista. Futuristinen liike ihannoi uutta urbaania maailmaa; koneita, melua, vauhtia ja liikettä. Futuristit taistelivat uuden puolesta vanhaa vastaan; meluava kiivas auto oli kauniimpi kuin klassinen marmoriveistos." Tämä sai minut innokkaasti lähtemään Tapiolaan - olenhan myös dadan ja surrealismin intohimoinen ystävä.

Mielikuvani futurismista oli kutakuinkin tällainen: rikottua geometrista muotoa, metallia, liikettä, epätavallisia väriyhdistelmiä.

EMMAn valikoima oli tätä, mutta se oli myös paljon sellaista, jota en assosioinut futurismiin. Toki liike oli hajanainen ja jakautui moneen alalajiin, kuten venäläiseen kubistiseen futurismiin - joka lienee pääasiallinen mielikuvani aiheesta. Mukana oli yllättävän seesteisiä ja esittäviäkin teoksia, ja toisaalta myös sellaisia, jotka soveltuivat käytettäväksi fasistien propagandassa - ehkä uhma ei vielä ollut kääntynyt dadan anarkiaksi ja pilkanteoksi. Italialainen futurismi jätti minut hieman kylmäksi, mutta Sophie Calle (s. 1953), josta minulla ei ollut mitään ennakkokuvaa, löi täysin ällikällä.

Take Care of Yourself on kuvataidetta, installaatiota, tekstiä ja muutakin. EMMA markkinoi: "Teoksen alkuperäinen ranskankielinen versio Prenez Soin de Vous esitettiin Ranskan paviljongissa Venetsian biennaalissa vuonna 2007 ja oli sen kohokohtia. Teoksen teema on sähköpostikirje, jonka Calle sai miesystävältään ”X”. Kirjeessä tämä lopetti heidän suhteensa ja kirje päättyi sanoihin 'Take care of yourself'."

Calle pyysi yli sataa naista - taiteilijoita, tutkijoita, lapsia - esittämään oman näkökulmansa erokirjeestä haluamassaan muodossa, kirjeenä, vaatteena, tekstiviestinä, lauluna tai miten vain. Synkkä komiikka vuorottelee epätoivon, uhman ja ymmärryksenkin kanssa muodostaen vivahteikkaan ja älykkään kokonaisuuden. En muista, milloin jokin teos olisi viimeksi tehnyt minuun näin suuren vaikutuksen.

Kuvat pöllitty netistä ja EMMAn sivuilta.

Radiosuositus musiikin ystäville

Kuva

 

Jukka Orman perjantaisin klo 12 Radio Helsingistä tuleva ohjelma Orman oppivuodet  on sympaattinen turinatuokio, jossa kitaristilegenda soittaa kunkin ohjelman teemaan sopivia biisiharvinaisuuksia ja lukee väliin kokeellista runoutta. Ehdoton hyvän mielen tuoja musiikkiin intohimoisesti suhtautuville. Take it from an obsessive Orma fan.

Amália Rodrigues meets David Byrne

 Huomatkaa yhtäläisyys.