sunnuntai 7. marraskuuta 2010

Raakasuklaa LÄÄH/YÖK?

Tumman suklaan terveyeduista on supistu jo pitkään, mutten aiemmin tiennyt, että se, lämmitetäänkö kaakamassa suklaan valmistusprosessin aikana vaikuttaa huomattavasti siihen, päätyvätkö kaakopavun antioksidantti- ja hivenainepommit itse suklaalevyyn. Tavallisessa suklaassa terveysvaikutuksia vielä eliminoidaan sokerilla, kaikenlaisilla maitovalmisteilla sekä korkeilla valmistuslämpötiloilla. Suklaata voi kuitenkin valmistaa ja syödä "raakana". Raakasuklaaseen käytetään mahdollisimman aitoja ja prosessoimattomia raaka-aineita, joita ei lämmitetä valmistuksen aikana. No, mistä sitten tätä raakasuklaata saa? Ei vielä lähikaupasta, mutta ainakin sitä voi tehdä itse! 

Sain kokeiltavaksi CocoVi:n raakasuklaapakkauksen, mikä oli ihan kannustava juttu, sillä en mahdottomilla keittotaidoillani olisi ryhtynyt näinkään yksinkertaiseen prosessiin. Pakkaus sisälsi kaikki tarvittavat ainekset aina muottikuppeja myöten superfood DIY:ta varten.



Aikaa valmistukseen meni n. 20 minuuttia + 3h jääkaapissa. Ensin tein vesihauteen, jossa lämmitin neitsytkookosöljyn juoksevaksi. Vesihauteeseen käytin kuuminta vettä mitä hanasta sai.


Tein seuraavaksi vesihauteen isompaan kulhoon, ja lisäsin agavesiirapin kookosöljyyn. Agavesiirappi onkin ainoa makeuttava aine tässä suklaassa.


Jonka perään kaadoin "raakasuklaa-aineet": raaka kaakaujauhe, lucumajauhe, maca jauhe sekä himalajan suola. Pakkauksessa oli myös gojimarjoja, mutta itse jätin ne rannalle ja lisäsin sen sijaan kaakaohitaleita.


Jauheet kaadetaan hitaasti ja vispilöidään öljyyn. Seos tulisi sekoittaa tasaiseksi. Omasta suklaastani tuli vähän paakkuista kun kun kaadoin sen muotteihin liian aikaisin.

Ja välihuomio astioista: suklaa kannattaa sekoittaa kulhossa jossa on kaadinnokka, sillä muuten tulee aika sotkuista jälkeä. 
















Laitoin muotit jääkaappiin ja suklaa oli jähmettynyt kiinteäksi noin kolmessa tunnissa. Ensin tekninen välihuomio, että parhaimmat muotit sulkaalle olisivat silikoniset tai kuset jääpalamuotit, josta konvehdin saa irrotettua helposti. Näistä muovisista joutui syömään lusikalla.

Ja miltä nämä sitten maistuivat?  Tummalle, rasvaiselle, raa'an primitiiviselle suklaalle. Yksi pikkupikari on niin tuhtia kamaa, ettei toista enää jaksa. Tarjosin näitä yhteensä viidelle henkilölle, ja mielipiteet heittelivät PALJON! Kahden mielestä suklaa oli hyvää, yhden mielestä liian imelää, yhden mielestä liian suolasta ja yhden mielestä suklaa oli niin pahaa, ettei hän suostunut syömään sitä loppuun. Erityisesti häntä ällöttivät huonosti sekoittuneet jauheklimpit.



Vaikken ihastunut raakasuklaaseen välittömästi, söin sen innolla loppuun. Ensinnäkin huomasin, että raakasuklaasta seurannut "suklaarush" oli paljon voimakkaampi kuin tavallisesta suklaasta. Toiseksi, sain nopeasti sai idean siitä, miten tuunaisin sit seuraavalla kerralla. Käyttäisin vähemmän suolaa, mahdollisesti jopa vähemmän agavesiirappia, mutta maustaisin massaa chilillä, pähkinärouheella tai vihreällä teellä. Jos ryhtyisin todella perverssiksi, kokeilisin myös wasabia! Kolmanneksi löysin kirpputorilta sulkaalevymuotin 50-luvulta jota haluan testata! Ja viimeisin havaintoni oli se, taisin jopa ihan vähän laihtua, kun vaihdoin tavanomaiset makeat snacksini pariksi viikoksi raakasuklaaseen. Pullat, keksit ja karkit eivät edes himottaneet samalla tavalla. Mahtavaa. Eli varokaa ystävät joululahjojanne tänä vuonna! 


Lisätietoa:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti