perjantai 19. helmikuuta 2010

Kotitakin paluu

Tyylistään tinkimättömällä mummillani oli tapana käyttää aina kotioloissa mitä kummallisimpia kaapuja. Useimmat kaavut muistuttivat mielestäni erehdyttävästi aamutakkeja. Mekkoja, kaapuja, takkeja, mitä asut sitten olivatkaan, piti koossa useimmiten kangaspäällysteiset pienet pyöreät napit tai noin 20 cm pituinen vetoketjun virkaa tavoitteleva kiinnitin.

Vasta myöhemmin tajusin, että nämä kaikissa eri pastillisävyissä ja kukkakuoseissa säihkyvät muotiluomukset eivät toden totta olleet aamutakkeja nähneetkään. Ne olivat kuin olivatkin kotitakkeja (aka tiettävästi myös siivoustakki), jotka kuuluivat jokaisen modernin naisen garderoobiin -60 luvulla.

Mutta miten kotitakit liittyvät vuoteen 2010, helmikuuhun ja perjantaiseen Aleksandriaan? No, uskokaa tai älkää, siivoustakit ovat tehneet näyttävän paluun akateemikkojen arkeen, tällä kertaa tosin yksityisen ja julkisen turhat rajat vallankumouksellisesti räjäyttäen (tosin Kylli-täti oli tässäkin asiassa paljon edellä aikaansa esiintyessään kotitakki yllään televisiossa). Siivoustakit ovat nyt Aleksandrian arkea!

 
Kotitakki kuului Kylli-tädinkin asustoon

Siivoustakkeja vilisee siellä täällä. Pieniä esikkoja vaalenkeltaisella pohjalla, villejä geometrisiä neonkuoseja (jotka vievät raikkaasti ajatukset jopa 90-luvun alun suomalaisen muodin kultakauteen) ja kotoisen nukanharmaita kuoseja, joiden monivivahteinen ja täsmällisiä määrittelyjä kaihtava sävy voi olla peräisin myös pesukoneeseen eksyneestä vääränvärisestä sukasta. Aleksandriassa kaikki nämä kuosit esittäytyvät vieri vieressä tasaisen naputuksen rytmittäessä ajatusten täyttämää hengitystä ja suuren yhteisöllisyyden vallitessa.

 

Mummini oli aivan oikeassa, siivoustakki on juuri oikea asu kaikkeen luovaan toimintaan. Ja lisäksi mitä oivin päällinen pakkaspäivien villavaatekerroksille. Mikä voisi tehdä Allussa työskentelystä miellyttävämpää kuin ainutlaatuisen mukava kotitakki.
    
Kuvat lainattu täältä: Kylli-täti, Sarkion kotitakit


   

2 kommenttia:

  1. Kotitakki, tai edustavammin takkimekko, päällä olo on tosiaan tehokkaampi, kuin tunikassa ikinä. Harmaat takit lisäävät pätevyyttä monotoniseen ja käytännölliseen puurtamiseen, kun taas räikeät kuosit innoittavat estottomaan horrorointiin. <3

    T: Hertta

    VastaaPoista
  2. Tätä onkin tarkkailtava maanantaina Aleksandriassa :D! Ja sitten on mentävä inspiroituneena tutkimaan mummon vanhoja vaatteita tarkemmin, jos ne päällä olisi tosiaan verbaalimpi olo. Tämän aamun tentti veti meinaan vähän hiljaiseksi mutta ehkä se johtui vaan tunikasta :).

    VastaaPoista