sunnuntai 21. helmikuuta 2010

Shopping fail

Olen yrittänyt kehittyä shoppailjana. Yritän ostaa kauniita, viimeistelyjä ja  laadukkaita vaatteita. Hyvistä materiaaleista. Hienot leikkaukset ja pedantti viimeistely. Toimisivat niin töissä, kuin vapaallakin. Vaatteita, jotka sopisivat yhteen kaikkien muiden vaatteideni kanssa niin, että vähitellen minulle karttuisi niukka ja koordinoitu basics-garderobi. Kun yritän sovittaa näitä tavoitteita opiskelijabudjettiin ja esteettisen itseni etsintään syntyy yksi iso SYNTAX ERROR.

Case 1.  Pidän Martin Margielan puristisista, ankarista ja minimalistisista vaatteista. Olen hypistellyt yhtä MM6 mekkoa Beamissa. Sen alkuperäinen hinta oli ylitepääsemättömät 278 euroa, mutta sitten sen hintaa alennettiin 70%. Minä sovitan, tutkin ja mietin, raaskinko ostaa, kun se on dry clean. Jätän sen kauppaan, mietin viikonlopun yli, ja päätän, että haluan sen sittenkin.


En mennyt liikkeeseen heti aamusta.

En soittanut ja anellut sen laittamista syrjään, kunnes tulisin iltapäivällä ostamaan sen.

En lähettänyt poikaystävää/äitiä/mopsia  poimimaan sitä minulle.

Mitä tapahtuu? Sillä sekunnilla, kun astuin sisään liikkeeseen, joku nainen oli juuri ostanut sen.

Enkä edes tajunnut tarjota ostajalle kahtakymppiä siitä, että hän ei ostaisi mekkoa.

FAIL FAIL FAIL.  RIP, tavataan Ebayssa, kun vetoketjut poistuvat muodista.




Case 2

Olen etsinyt välikausitakkia, jotain trenssin ja parkan väliltä. Ryhdikästä, yksinkertaista, ajatonta, muttei preppyä. Päädyin intensiivisen etsinnän jälkeen Max&Co:lle ja sovitan polvipituista trennsimäistä takkia, jossa ei tosin ollut kaksirivisiä nappeja ja vyötä, jotka saavat minut näyttämään pönäkältä. Sen sijaan siinä oli huppu. Se oli effortless ja elegantti. A.P.C- henkinen. Harmikseni se oli myös vähän kesäisempi takki, kuin mitä olin hakenut. Jätin sen kauppaan. Muutin mieltäni ja palasin noutamaan sitä  kahden päivä kuluttua. Oma kokoni oli sold out. FAIL.

Mitä tästä opimme? Jos se näyttää hyvältä ja tuntuu hyvältä ja tarvitset sitä niin toimi heti. Tai jos epäröit, niin pistä edes varaukseen. Tai muuten katkeroidut ja päädyt rasittamaan lähimmäisiäsi mekkojorinoilla.

Kuva

3 kommenttia:

  1. Aina voi ostaa a) ja palauttaa, tai (oma suosikkini) b) ostaa luottokortilla. Silloin ei tarvitse antaa kaupantädille (tai -sedälle) rahaa, ja sit se on (vähänniinkuin) ilmaista!

    VastaaPoista
  2. Ja sitten voi ensikuussa pohtia sitä, ettei oikeastaan olisi ollut rahaa.
    Mutta kun ostos ja köyhyys eivät tapahdu yhtäaikaa, ei pieni mieli assosioi niitä saman tapahtuman kääntöpuoliksi, eikä ongelmaa ole.

    VastaaPoista
  3. Oi Mörkö, olen selkeästi ollut liian vastuullinen, enkä tarpeeksi perehtynyt luottokorttiostosten metafysiikkaan. Vingutivingu, hyökkään siis seuraavaan liikkeeseen sokaisevan kiiltävä Visa kilpenäni!

    VastaaPoista