"Hirvipeijaiset" - an ethnographic study of a moose party

Tampereen yliopiston metsästysyhteisöjen ja urbaanin talonpoikaiskulttuurin tutkimuksen laitokselle työstämäni etnografisen tutkimuksen empiirisen case studyn analyysi on vihdoin valmis, ja ylpeänä käyn nyt esittelemään ennakkoon joitakin alustavia tuloksia - yksinoikeudella syntax errorille, totta kai!

Tutkimukseni empiirisen osan tavoitteena on ymmärtää hirvipeijaisia moniulotteisine aineksineen yksittäistä juhlaa tai juhlijaa laajempana, yhteisöllisenä kokonaisuutena. Etnografian kohteena on historiallisesti spesifiin produktioympäristöön paikantunut juhlapaikka, herttoniemeläinen ravintola Pikku Hukka, joka on kaupunkilaisen hirvipeijaiskulttuurin merkittävä ylläpitäjä ja traditioiden uusintamisen julkinen foorumi.

Pikku Hukka fyysis-materiaalisena ympäristönä

Tutkimuksessa käytettiin menetelmänä osallistuvaa havainnointia, joka tarkoittaa ihmisten toiminnan tarkkailua fyysis-materiaalisessa ympäristössä vapaasti ja luonnolliseen toimintaan mukautuneesti. Vuorovaikutus tapahtui ensisijaisesti tarkkailtavien kohteiden, hirvipeijaisvieraiden, ehdolla. Saavuttaakseen maksimaalisen naturalismin, tutkija ja hänen assistenttinsa koettivat simuloida hirvipeijaisvieraiden käytöstä reaaliajassa. Tähän ns. empaattisen tutkimusotteeseen kuuluvasti tutkijat pukeutuivat rituaaliasuihin ja osallistuivat syömä-, juoma- ja uhrilauluriitteihin.

Tutkijan assistentti rituaaliasussa ja ns. "hirven merkki"

Kommunikatiivisissa teoissa, kuten hirvipeijaisrituaaleissa, tuotetaan asiantiloja erilaisilla akteilla, kehyksillä ja diskursseilla. Etnografisessa tarkastelussa huomio kiinnittyy siihen, kuinka uhrieläimen eli hirven käsite on postmodernissa kaupunkikulttuurissa liudentunut tarkoittamaan mm. graavilohta, tonnikalamössöä ja fetasalaattia. Lihallinen hirvi oli läsnä ainoastaan käsitteiden rajat murtavassa ns. "hirvipadassa".

Postmoderni hirvi

Merkittävä yhteisöllinen liima hirvipeijaisissa tuntuu olevan kantaattista laatua. Osallistuvaa havainnointia tukeva kvantitatiivinen analyysi osoitti, että laulujen määrä korreloi vahvasti tarjottujen snapsien suhteen.  Lauluaktin toteutumista edelsi yleensä pienryhmissä auktoriteettiasemaa nauttivan yksilön kovaääninen pyyntö. Tässä ote kenttäpäiväkirjasta:

”Hei Tarja, soita Kotkan poikii! Ja sit se Lentäjän poika!”
[informantti Y, keski-ikäinen mies]

Osallistuvan havainnoinin lisäksi tutkimuksessa käytettiin hyväksi paikan päältä kerättyjä tekstiaineistoja

Kaiken kaikkiaan tutkimuksessa kerääntyi ennennäkemätön määrä niin sanottua toiminnallista eli proseduraalista tietoa eli menettelytapatietoa (embodied knowledge), joka niin valitettavan harvoin valaisee arkisen toimintaympäristömme piilevää ja hiljaista tietoa. Tutkijakollegion harras toive on, että nämä alustavat virikkeet eivät johtaisi jatkotutkimukseen, sillä osallistuva havainnointi johti vahvaan eläytymiseen hirvipeijaisten jälkimaininkien syvään transsitilaan. Tuon piilevän ja hiljaisen tiedon mustan aukon kaivelu loukkaisi syvästi tutkimuksen etiikan perusperiaatteita.